Tarkkaavaisuuteen liittyvät teemat ovat olennaisia psykologiassa, mutta niin ovat myös pääsykoelukemisessakin. Itse lukiessani tiedostin sen, että pääsykoekevät on vain pikkuruinen vaihe elämästä ja että tuo hetken aikaa kestävä ponnistus antaa minulle tien unelmieni ammattiin. Miksi kuitenkin keskittyminen oli välillä niin himskatin vaikeaa?
Vaikeus kohdistaa tarkkaavaisuus olennaiseen, turhautuminen,
epätoivo, malttamattomuus, uupumus.. Nämä asiat ja tunteet ovat varmasti
jokaiselle hakijalle tuttuja jossain vaiheessa kevättä. Voi olla hyvä, jos nyt
etukäteen jo pohtii, mitä voisi tehdä kun tarkkaavaisuus tuntuu herpaantuvan
tai koko lukeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Toivon siis, että tämän
postauksen vinkit auttaisivat
toimimaan tilanteissa, kun lukeminen ei tahdo sujua.
Minulla vaikeudet vaanivat
pahimmin alkukeväästä, kun kaikki työ oli vielä edessä eikä säilömuistiin vielä
ollut kertynyt juuri muuta kuin tilastomatikkaa. Ei siinä muu auttanut, kun
että päätin että nyt vain täytyy
malttaa keskittyä, ja sillä sipuli. Minun kohdallani auttoivat
ainakin seuraavat asiat:
- Etsi itsellesi paras lukupaikka
keskittymisesi kannalta. Minun kohdallani toimi se, että olin paljon
kirjastossa. Siellä ei voi juuri muuta puuhata kuin lukea (esimerkiksi
kotona voi ryhtyä vaikka siivoamaan). Minulle myös parhaiten toimi avara
ja valoisa paikka, jossa oli hyvä ilma, ei liian hiljaista mutta ei
meluakaan. Joillakin kotona lukeminen luonnistuu parhaiten. Kannattaa siis
aktiivisesti etsiä itselle paras paikka lukea, eikä tyytyä siihen mihin on
tottunut, varsinkin jos huomaa siellä keskittymisen helposti herpaantuvan.
Minua myöskin auttoi se, että vaihtelin lukupaikkaa. Osan viikosta olin
kirjastolla ja osan kotona.
- Sovi itsesi kanssa selvät säännöt
puhelimen käytöstä. Itse pidin puhelimeni kaukana näköetäisyydestä ja
kiinni.
- Liiku, kun tuntuu siltä. Kannattaa siis välttää tuntikausia paikoillaan pysymistä. Itse pidin lyhyitä jalottelutaukoja tasaisin väliajoin. (Vinkki tuli
isältäni, hän sanoi että lukiessaan pääsykokeisiin hän kävi tunnin
välein juoksemassa kirjaston ympäri!) Erityisesti jos huomaat että
keskittyminen ei vain pelaa, niin nouse ylös, venyttele, käy hakemassa
kahvi..
- Vältä paikallaan junnaamista. Toisin sanoen, ei kannata
yrittää pusertaa väkisin jotain asiaa, jota ei sillä hetkellä tajua. Jos
jokin vaikea kohta minulla pahasti tökki, niin siirryin hetkeksi johonkin
helpompaan tai pidin tauon, ja palasin kohtaan myöhemmin. Usein
keskittyminen rikkoutuu juuri silloin kun turhautuneena velloo samassa
kohdassa.
- Tarkkaile säännöllisesti, että
varmasti prosessoit luettuasi/laskemaasi aktiivisesti! Eli
aina kun luet, sinusta tuntuu että sisäistät asioita. Tarkkaavuus voi
kadota hyvin huomaamattaan. Passiivisessa sivujen tuijottamisessa helposti
huijaa itseään, sillä se voi tuntua siltä kuin opiskelisi.
- Muista optimistisuus! Usko siihen, että kun kokoajan
opit, alkaa lukeminen soljumaan joka kerta yhä paremmin. Kun vain jatkat
lukemista ja kertaamista tämän ponnistusvaiheen yli, alkaa oppiminen
helpottumaan. Kun itse kerratessa tajusin, että osaan oikeasti jo ihan
mielettömän paljon, niin motivaatio lukemiseen vain kasvoi. Tiedon
karttuessa keskittyminen ei ollut enää ongelma, ja lukeminen vain imaisi
mukanaan. Oikeastaan vain halusin keskittyä.
- Optimaalisen keskittymiskyvyn
kannalta on myös todella tärkeää huolehtia psyykkisestä ja
fyysisestä jaksamisesta. Tästä aiheesta Salla kuitenkin kirjoittaa
tarkemmin postauksessaan, joka kertoo stressinhallinnasta.
Summa summarum, muistakaa, että valtaosalla lukeminen välillä
tökkii suuresta motivaatiosta huolimatta. Oleellista on se, miten tilanteeseen
suhtautuu. Tee jotain sen
eteen että saat palautettua keskittymiskykysi ja sitä myötä pysyt jälleen oppimaan, positiivisen asenteen kera! :)
Tämä kevät on Sinun!
- Siiri
Neuvot sopii hyvin myös työelämään. Moni tekee "kymmenentuntista päivää" ja kyse saattaa olla vain siitä että tarkkaavaisuus on kadonnut ja tuijottaa tyhjää.
VastaaPoistaNiinpä. Ei työskentelyn määrä vaan laatu! 👍 Hyvän laadun ja suuren määrän voi myös yhdistää, mutta itseni kohdalla olen huomannut sen olevan ajallisesti rajallista.
Poista