Koska blogiamme ylläpitää sankka joukko nuoria naisia, halusimme
päästää ääneen myös miespuolisia opiskelijakollegoitamme. Ajattelimme, että
voisi olla mielenkiintoista kuulla heidän omista motiiveistaan hakeutua opiskelemaan psykologiaa ja mikä heitä erityisesti kiinnostaa psykologiassa tällä hetkellä. Näiden asioiden lisäksi pyysimme myös vähän kertomaan, minkälaisia ajatuksia heillä oli alan naisvaltaisuudesta ennen hakuprosessia ja sen aikana, sekä miten ihmisiin tutustuminen ylipäätänsään psykalla on sujunut.
Markus I.
Hain opiskelemaan psykologiaa, koska lukion aikana oli käynyt selväksi, että se kiinnostaa mua ja koska luin psykan kirjoituksiinkin todella innostuneena, ajattelin, että se voisi olla mulle sopiva ala yliopistossa. Tällä hetkellä psykologiassa kiinnostaa erityisesti neuropuoli ja aivojen rooli kaikissa psyykkisissä toiminnoissa. Mieli tarvitsee aivot ollakseen olemassa, mutta vaikeaksi asian tekee se, että psykologiassa harvoin mitään voidaan redusoida suoraan aivotoiminnasta "johtuvaksi". Kliininen puoli kiinnostaa lähes yhtä paljon, mulla alkaakin just tässä "applying acceptance & commitment therapy in clinical settings" kurssi ja suoritin opintoihini kuuluvan orientoivan harjoittelun nuorisopsykiatrian liikkuvassa työryhmässä. Nuorisopuoli saakin jatkoa, kun menen ensi kesänä SOS-lapsikylään töihin keikkalaiseksi! Psykologian opiskelijoiden sukupuolijakaumaa mietin jo hakukeväänä, kun huomasin että valmennuskurssilla, jossa oli 18 ihmistä, oli vaan 3 miestä. Toisaalta jo silloin tottui alan naisvaltaisuuteen ja miesten vähyyden hyvä puoli on se, että tuntee sitten ne kanssajätkät hyvin, en myöskään epäillyt hakemista missään vaiheessa naisvaltaisuuden vuoksi. Se ei haittaa ollenkaan ja monesti ei ees "muista" opiskelijakavereiden sukupuolta, koska kuitenkin suurinosa on naisia. Vuonna 2015 sisään selvisi kuitenkin 9 urosta, joten ihan tyhjänpäälle ei tiputtu!!
Hain opiskelemaan psykologiaa, koska lukion aikana oli käynyt selväksi, että se kiinnostaa mua ja koska luin psykan kirjoituksiinkin todella innostuneena, ajattelin, että se voisi olla mulle sopiva ala yliopistossa. Tällä hetkellä psykologiassa kiinnostaa erityisesti neuropuoli ja aivojen rooli kaikissa psyykkisissä toiminnoissa. Mieli tarvitsee aivot ollakseen olemassa, mutta vaikeaksi asian tekee se, että psykologiassa harvoin mitään voidaan redusoida suoraan aivotoiminnasta "johtuvaksi". Kliininen puoli kiinnostaa lähes yhtä paljon, mulla alkaakin just tässä "applying acceptance & commitment therapy in clinical settings" kurssi ja suoritin opintoihini kuuluvan orientoivan harjoittelun nuorisopsykiatrian liikkuvassa työryhmässä. Nuorisopuoli saakin jatkoa, kun menen ensi kesänä SOS-lapsikylään töihin keikkalaiseksi! Psykologian opiskelijoiden sukupuolijakaumaa mietin jo hakukeväänä, kun huomasin että valmennuskurssilla, jossa oli 18 ihmistä, oli vaan 3 miestä. Toisaalta jo silloin tottui alan naisvaltaisuuteen ja miesten vähyyden hyvä puoli on se, että tuntee sitten ne kanssajätkät hyvin, en myöskään epäillyt hakemista missään vaiheessa naisvaltaisuuden vuoksi. Se ei haittaa ollenkaan ja monesti ei ees "muista" opiskelijakavereiden sukupuolta, koska kuitenkin suurinosa on naisia. Vuonna 2015 sisään selvisi kuitenkin 9 urosta, joten ihan tyhjänpäälle ei tiputtu!!
 |
| https://pixabay.com/ |
Santeri
Syitä hakeutua opiskelemaan psykologiaa oli lukuisia. Ihmisen toiminnan ja käyttäytymisen tutkiminen on kiehtovaa, ja kaikessa monimutkaisuudessaan juuri psykologian haasteellisuus tekee alasta kiinnostavan. Psykologia on monipuolinen tiede, joka kytkeytyy limittäin monen muun mielenkiintoisen tieteenalan kanssa. Lisäksi psykologian avulla pystyy vaikuttamaan ihmisten elämään konkreettisella tasolla. Se on väylä puolustaa heikkoja ja keino auttaa erityisesti niitä, jotka eniten tarvitsevat apua tässä maailmassa. Yläasteen alussa päädyin isäni kautta lukemaan psykologiaan liittyvää populaarikirjallisuutta. Silloin tajusin, että olen aina ollut kiinnostunut juuri näistä asioista. En vain aikaisemmin tiennyt, että tämä on oma tieteenalansa – ja että sitä kutsutaan psykologiaksi. Äitini kanssa olemme analysoineet todennäköisesti kaikki Dr. Phil –jaksot. Kiinnostukseni psykologiassa on vaihdellut vilkkaasti aihepiiristä toiseen, enkä oikein osaa sanoa, minkälainen työ on tulevaisuudessa juuri minun juttuni. Iän ja ymmärryksen lisääntymisen myötä mielenkiintoni on laajentunut persoonallisuus- ja sosiaalipsykologiasta muillekin psykologian osa-alueille sekä yleiseen kiinnostukseen psykologian luonteesta tieteenä ja merkityksestä yhteiskunnassa. Psykologiaa opiskellessa on tuntunut etuoikeutetulta päästä tutustumaan sukupuolesta riippumatta upeisiin ja samanhenkisiin ihmisiin. Jo valmennuskurssilla jouduin hylkäämään kilpailuasenteen kanssahakijoita kohtaan, kun en kehdannutkaan pitää niin mukavia tyyppejä vastustajina. Olin hieman yllättynyt, ettei ala ole miesten keskuudessa sen suositumpi. En siis pahastuisi, jos useampi miespuolinen henkilö kiinnostuisi psykologiasta!
Syitä hakeutua opiskelemaan psykologiaa oli lukuisia. Ihmisen toiminnan ja käyttäytymisen tutkiminen on kiehtovaa, ja kaikessa monimutkaisuudessaan juuri psykologian haasteellisuus tekee alasta kiinnostavan. Psykologia on monipuolinen tiede, joka kytkeytyy limittäin monen muun mielenkiintoisen tieteenalan kanssa. Lisäksi psykologian avulla pystyy vaikuttamaan ihmisten elämään konkreettisella tasolla. Se on väylä puolustaa heikkoja ja keino auttaa erityisesti niitä, jotka eniten tarvitsevat apua tässä maailmassa. Yläasteen alussa päädyin isäni kautta lukemaan psykologiaan liittyvää populaarikirjallisuutta. Silloin tajusin, että olen aina ollut kiinnostunut juuri näistä asioista. En vain aikaisemmin tiennyt, että tämä on oma tieteenalansa – ja että sitä kutsutaan psykologiaksi. Äitini kanssa olemme analysoineet todennäköisesti kaikki Dr. Phil –jaksot. Kiinnostukseni psykologiassa on vaihdellut vilkkaasti aihepiiristä toiseen, enkä oikein osaa sanoa, minkälainen työ on tulevaisuudessa juuri minun juttuni. Iän ja ymmärryksen lisääntymisen myötä mielenkiintoni on laajentunut persoonallisuus- ja sosiaalipsykologiasta muillekin psykologian osa-alueille sekä yleiseen kiinnostukseen psykologian luonteesta tieteenä ja merkityksestä yhteiskunnassa. Psykologiaa opiskellessa on tuntunut etuoikeutetulta päästä tutustumaan sukupuolesta riippumatta upeisiin ja samanhenkisiin ihmisiin. Jo valmennuskurssilla jouduin hylkäämään kilpailuasenteen kanssahakijoita kohtaan, kun en kehdannutkaan pitää niin mukavia tyyppejä vastustajina. Olin hieman yllättynyt, ettei ala ole miesten keskuudessa sen suositumpi. En siis pahastuisi, jos useampi miespuolinen henkilö kiinnostuisi psykologiasta!
 |
| https://pixabay.com/ |
Markus S.
Hain psykalle siitä syystä, että se kiinnosti minua yksinkertaisesti
eniten. Opiskeltavien asioiden
mielenkiintoisuus ja alan haasteellisuus sekä monipuolisuus innostivat. Hain
opiskelemaan psykologiaa heti lukion jälkeen, mutta en päässyt pääsykokeita
läpi. Vietinkin lukion suorittamisen jälkeen kaksi vuotta töitä tehden, jonka
aikana pohdin paljon myös muita alavaihtoehtoja. Psykologia oli kuitenkin se,
mikä oli lähimpänä sydäntäni, joten päätin hakea opiskelemaan vielä kerran
tosissani. Voisikin sanoa, että
välivuodet vahvistivat haluani päästä opiskelemaan psykalle.
Alan naisvaltaisuus ei mietittänyt sen enempää, lähinnä välillä pohdin sitä, että miksi asia on näin. En kuitenkaan itse pidä psykologiaa erityisen feminiinisenä alana. Kavereiden saamistakaan en jännittänyt erityisemmin. Psykalla on niin monenlaista tapahtumaa, että erilaisiin ihmisiin pääsee tutustumaan varmasti. Hakuvaiheessa mietin vain sitä, että haluanko tehdä kyseistä työtä tulevaisuudessa. Psykologiassa minua kiinnostavat eniten neuropsykologia ja oikeuspsykologia.
Alan naisvaltaisuus ei mietittänyt sen enempää, lähinnä välillä pohdin sitä, että miksi asia on näin. En kuitenkaan itse pidä psykologiaa erityisen feminiinisenä alana. Kavereiden saamistakaan en jännittänyt erityisemmin. Psykalla on niin monenlaista tapahtumaa, että erilaisiin ihmisiin pääsee tutustumaan varmasti. Hakuvaiheessa mietin vain sitä, että haluanko tehdä kyseistä työtä tulevaisuudessa. Psykologiassa minua kiinnostavat eniten neuropsykologia ja oikeuspsykologia.
 |
| artsypic ©olga |
Jos
psykan poikiin ei törmää yliopiston ruokalassa tai yökerhon
tanssilattialla vetämässä mooveja, niin oivallinen
bongauspaikka on myös (yllätys yllätys) yliopiston kirjasto. Kaikki ovat kyllä ihan mahtavia tyyppejä, joten toivotaan, että tulevanakin syksynä saataisiin mahdollisimman monta uutta miespuolista yksilöä liittymään tähän hauskaan joukkoon!
- Roosa F.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti