Koepäivä

Tiistai 23.5 häämöttää! Päivä, jolloin on teidän aika näyttää, kuinka loistavasti pääsykoemateriaalin osaatte.

Koepäivään on hyvä valmistautua jo ajoissa. Se että käytännön seikat ovat hallussa, vähentää jo ylimääräistä stressiä. Muistathan tarkistaa yliopiston ohjeet, koepaikkasi, suunnitella simppelit ja täyttävät eväät ja ottaa mukaan vaikka buranaa ja ripulilääkettä yllättäviä vaivoja varten.  Mielen ja aivojen rauhoittaminen on myös oleellista. Koepäivänä ei ainakaan kannata enää kertailla. Usko itseen on tärkeä läpi koko pääsykoekevään, mutta erityisen tärkeä se on koepäivänä. Pitäkää mielessä se, että olette lukeneet niin paljon, että hätää ei tiedon puttumisen suhteen ole. 

Koepäivä on jännittävä, mutta jännitystä on turha pelätä – se kuuluu asiaan. Se saa vain suoriutumaan paremmin, kunhan ei anna sen häiritä liikaa. Aamulla  kannattaa syödä täyttävä aamupala. Rauhoittele mieltä ja tee vaikka pieni happihyppely. Läheisten seurassa oleskelu ja jutteleminen voi toimia monelle, auttaen unohtamaan stressin. Itse tosin siitä huolimatta tirautin parit kyyneleet, kun tajusin että nyt on se päivä. Sen jälkeen kuitenkin olo oli entistä vahvempi, ja totesin vain että nyt menen sinne näyttämään. Tähdätkää siis itsevarmaan asenteeseen, vaikka välillä voi kurkkua kuristaa. Koepäivään voi sisältyä pientä paniikkia ja pakokauhun tunnetta, mutta tärkeää vain on yrittää päästä niiden yli. 

Voit käyttää myös konkreettisia keinoja buustamaan oloa. Yksi keino on seisoskella supermiesasennossa (tämä vinkki tuli joskus valmennuskurssilla). Ryhdikäs ja itsevarma olemus ja asento voi parantaa suoriutumista. Toinen seikka mitä itse hyödynsin, oli siisti pukeutuminen: laitoin sellaisen asun mikä toimisi vaikkapa tärkeässä työkokouksessa. Monet toki pitävät mahdollisimman rennoista vaatteista, ja jos olet huomannut että se parantaa suoriutumistasi, kannattaa pitää tavasta kiinni. Kolmas hauska vinkki on se, että kuvittele olevasi kokeessa psykologian professori. Sinä olet juuri nyt asiantuntija kyseisessä matikan kirjassa ja näissä artikkeleissa.

Muista olla ajoissa rakennuksessa, missä sinulla on koe. Odotteluaika on usein pahinta, ja kannattaa miettiä mikä itsellä vähentää parhaiten stressiä. Joitakin voi rauhoittaa tuttujen sosiaalinen seura. Jos ulko-ovi on lähellä, voi myös ulkoilmassa oleminen olla hyvä vaihtoehto. Jotkut kuuntelevat napeista musiikkia, toiset selaavat facebookkia läpi. Itse taisin olla rauhallisessa nurkkauksessa itsekseni ja miettiä mukavia ajatuksia. Koesaliin päästyä minulla ainakin kädet tärisi. Siinä kohtaa on hyvä vain hengitellä syvään ja kohottaa ryhtiä. 

Koetta tehdessä muista antaa itsellesi ja aivoillesi aikaa löytää tieto sieltä syvältä muistista, mihin olet sitä koko kevään painanut. Tee koe kerralleen läpi rauhassa, ja vastaa niihin kysymyksiin joihin tiedät varmasti vastauksen. Kokeen kysymykset ja vaihtoehdot kaikki aktivoivat muististasi tietoa, joten vaikka et heti muistaisi miten asia meni, älä mene paniikkiin. Jätä asia hautumaan mieleesi ja palaa vaikeaan kohtaan myöhemmin. 

Koepaperin saatua on aina muistettava lukea alkuohjeet ja tehtävänannot huolella. Tämän jälkeen aloin itse systemaattisesti käymään jokaista kysymystä läpi. Peitin vastausvaihtoehdot, ja mietin ensin mielessäni mitä kysymykseen vastaisin. Tämä vähentää vaihtoehtojen samanlaisuuden tuomaa sekavuutta. Pyrin jo heti ensimmäisellä kierroksella huolellisuuteen ja harkintaan. Toisaalta ensimmäinen kierros on hyvä pitää suht rivakkana – tarkkaile siis kelloa että pysyt aikataulussa etkä jumitu joihinkin kohtiin liikaa! Itse laitoin huutomerkin niihin kohtiin joista olin epävarma, ja en mitään merkkiä niihin, joista olin varma. Kun olin käynyt kaikki kysymykset läpi, palasin huutomerkkikohtiin. 

Kun olin saanut niihin ”lukitut” vastaukset, tein tarkistuskierroksen, eli luin jokaisen kysymyksen vielä uudelleen ja mietin jokaisen vastauksen uudelleen. Hyvä taktiikka on esimerkiksi se, että miettii, miksi muut kohdat eivät voi olla oikein. Matikan tehtävät myös laskin uudelleen. Kiteytettynä: muista huolellisuus, hyvä tempo ettei tule kiire, sekä ei-jumittuminen. Vaikeiden kohtien pähkäilyyn voi sitten käyttää lopun ajan kun kaikki muu on valmista. Muista huolellisuus kysymysten lukemisen lisäksi myös optiseen lomakkeeseen merkkailussa.

Kannattaa myös luottaa intuitioon niiden kysymysten kohdalla, joissa epäilet tietämystäsi. Usein oikea vaihtoehto on juuri se, jonka valitset vaistomaisesti mielessäsi tai joka herättää varmuutta. Tässä kohtaa iskee myös epävarmuuden tunteet ja ajatukset siitä, että mitä jos se olikin tuo toinen, mitä jos muistankin väärin. Vastausta kannattaa ruveta vaihtamaan vasta, kun on aivan varma.

Jos kysymykset ovat haastavia ja pää lyö tyhjää, vältä hermostumista. Muista että tunne on todennäköisesti vain hetkellinen. Ensimmäisenä kannattaa hengittää. Kun jännitys helpottaa, asiat alkavat taas virtaamaan mieleen.  Muistuttele itseäsi osaamisestasi ja siitä, että jos kysymykset sinulle ovat vaikeita niin ovat ne muillekin. Nyt on sinun päivä - tulet näyttämään muille, kuinka pätevä olet, ja miten parhaat pisteet kokeesta saadaan.

Hurjasti onnea ihan jokaiselle teistä kokeeseen! :)

- Siiri

Koetta ennen

Eveliina: Pitkä kevät lukemista on takana ja viimiset muutamat päivät ennen koetta on kuumottavia. Jokaiselle on muodostunut se oma tyyli lukemiseen ja lukuaika viimisinäki viikkoina on yksilöllistä. Toiset vähentää lukemista loppua kohden, toiset kiristää tahtia. Sama pätee kokeita edeltävän päivän kohdalla. Itse en lukenu silloin enää kuin kerraten käsitekortit ja muut pienet yksityiskohdat, kun taas meistä kirjoittajistakin muutama luki vielä ihan täyden päivän. Yksi taisi nukkua koko päivän (tässä kohtaa kevättä kroppaki alkaa jo kertoa mitä tarvitsee, sitä täytyy myös kuunnella). 

Monilla kauempaa kokeisiin matkaavilla viimeinen päivä kuluu junassa tai bussissa, joten matka-aika on hyvää viimeistä kertausaikaa. Kuitenkin voi olla hyvä myös ajatella ja tehdä jotain aivan muuta (niin helppoa kuin se onkin kun seuraava päivä kummittelee mielessä kokoajan). 

Käytännön asioiden selvittäminen helpottaa pääsykoeaamun stressiä. Selvitä etukäteen, missä koepaikkasi sijaitsee ja miten pääset sinne helpoiten. Varaa myös hyvin aikaa paikan löytämiseen (ikinä ei tiedä jos vaikka eksyt, nimimerkillä suuntavaisto täysi nolla xD). Kiire ei ainakaan auta rauhoittumista ja keskittymistä tulevaan kokeeseen. 

Ei kannata stressata, vaikka edellisenä yönä ei nukuttaisi. Itse säpsähdin muutaman tunnin välein ylös hotellin pehmeistä lakanoista katsomaan kelloa, että joko olen nukkunut pommiin. Vaikka unta ei paljoa saisi (tai ollenkaan), ei tarvitse huolestua. Adrenaliinilataus kokeessa pitää varmasti hereillä ja ajatus juoksee, vaikka univelkaa vähän olisikin. Seuraavana yönä sitten todellakin nukuttaa. 

Viimeisen päivän lukemisesta uskon jokaisen itse tietävän miten tekee, mutta viime minuutin paniikkiluku ei auta. Luentosalin oven ulkopuolella asioiden kertaaminen voi jopa sekoittaa pakkaa, kun paniikissa luet vielä kertaalleen prosenttilukuja läpi. Luota siihen, että osaat. Itse en aamulla enää katsonutkaan kirjoihin päin, vaan ajattelin, että olen nyt tehnyt sen mitä voin ja toivon että se riittää.

Siiri:  Viimeisinä päivinä voi tuntua siltä, että kunpa aikaa vielä olisi. Kokeeseen vaadittava osaaminen on laaja, joten jokaisella on varmasti jotain, mitä ei muista tai osaa täydellisesti. Toisaalta vielä viimeisinä päivinä voi oivaltaa jotain oleellista. Itse ymmärsin eksponenttijakauman syvällisesti vasta viimeisinä päivinä. Eli ei hätää - viimeisiin hetkiin asti voi siis vielä oppia isoja juttuja. Teidän osaamisenne ja karttuneiden tietojen määrät ovat niin valtavat, että sitä ei oikein itse hahmota. Sitä kiinnittää vain huomiota niihin satunnaisiin yksityiskohtiin jotka eivät ole vielä kerenneet muistiin painautua, ja siksi kokeen lähestyessä pientä paniikkia voi olla ilmassa. 

Paniikin ei kuitenkaan tarvitse ottaa valtaa, kun rauhoitat mieltäsi muistuttamalla itseäsi realiteeteista. Realiteetti on ensinkin se, että kukaan ei voi osata aluetta täydellisesti. Kokeesta kyllä voi saada täydet pisteet, mutta toisaalta kokeessa ei kysytä jokaista asiaa alueesta. Toiseksi, olet lukenut koko kevään. Luota siihen, että olet oppinut, ja asiat kyllä palautuvat mieleesi sieltä jostakin. Eli – jos stressi meinaa eskaloitua, hengittele ja palauta mieleesi se, miten asiat tosiasiassa ovat.

Koetta edeltävän päivän suosittelen pitämään lukuvapaana. Itse yritin tuona aamuna vielä kertailla vaikeita yksityiskohtia, mutta sitten huomasin että nyt on niin paljon päässä samanaikaisesti asiaa, että kaikki menevät vain sekaisin eivätkä jäsenny. Aamupäivän sekavan loppukertaamisen (jonka siis suosittelen jätettävän edeltävään iltaan) jälkeen lopetin lukemisen. Menimme ystävieni kanssa mökille lähelle Jyväskylää, jossa saunoin, söin hyvää ruokaa ja olin ulkona. Anna siis aivojen levähtää. Asiat prosessoituvat ja jäsentyvät tänä aikana tiedostamattomasti. Uni on myöskin olennainen tässä, mutta koetta edeltävää yötä ei kannata stressata. Itselläni oli vaikea nukahtaa ja uni oli katkonaista. Kokeessa kuitenkin hermoston sympaattinen aktiivisuus on sen verran korkea, että aivot ovat erittäin aktiiviset ja tarkkaavaisuus on normaalia terävämpi. Yhden yön univaje ei siis pilaa koetta. 

Ensimmäinen opiskelijavappu

Hellurei! 
Pääsykokeisiin on enää kuumottavan viikon verran aikaa, joten tähän väliin päätettiin repästä postaus meidän ensimmäisestä opiskelijavapusta. Toivottavasti kuvat motivoi teitä loppukiriin lukemisen kanssa ja saatte myös vähän osviittaa siitä mitä on luvassa jos/KUN pääsette ;) Vappu oli kyllä meidän porukan joukossa varsin odotettu, sillä viime vappu meni päntätessä pääsykokeiisiin. Sen takia päätettiin ottaa tästä vapusta kaikki ilo irti ja olihan se nyt aivan huippu! Ihana fuksivuosi huipentui siis kahden viikon kestäneisiin vappujuhlintoihin ja rentoihin illanviettoihin.

Tästä se alamäki alko. Ensimmäisenä oli vuorossa vappuappro!

Vappubussista oltiin kuultu juttua jo etukäteen siitä, että se on vapun odotetuin tapahtuma ja tunku tien päälle on kovaa. Vappubussi oli kyllä yksi vuoden kohokohtia vaikka itsellä lähtikin ääni sinä iltana ja seuraavat päivät kärsin flunssasta. Mutta oli kyllä sen arvosta haha!

On kyllä kieltämättä nyt jo ikävä näitä höpönassuja. Ootte ihkuja <3

Vappusitseillä oli teemana tänä vuonna retro

Vappu huipentui piknikiin harjulla. Tää päivä oli ehdottomasti mun lemppareiden joukossa koko vuodelta: aurinko lämmitti, harju oli täynnä haalarikansaa, syötiin pitsaa, kuunneltiin musiikkia (Risto <3) ja nautittiin toistemme seurasta. Illalla keräännyttiin vielä porukalla Roosalle katsomaan leffaa. Ai että. 

No näinhän se on. #vapueilopu (ei vaa, onneks se sit lopulta loppu)

Vappu oli kyllä kokonaisuudessaan mahtava, kiitos siitä kuuluu psykamanian poppoolle sekä kaikille muille huipputovereille! Nyt onkin hyvä hetki rauhottua ja paiskia töitä kotikonnuilla ja syksyllä taas jatketaan - toivottavasti mahdollisimman monen teistä hakijoista kanssa :) 

Tsemppiä hurjasti kaikille viimeisiin lukemisiin! Älkää vetäkö itteänne loppuun että jaksatte keskittyä kokeessa, syökää hyvin, liikkukaa ja nukkukaa! Pitäkää positiivinen ja tsemppaava mieli yllä ja katse keltaisissa haalareissa niin syksyllä nähdään <3 

Tsemppiterkuin, Olga 

Boostia lukemiseen!

Aika alkaa käymään vähiin, joten nyt on hyvä pitää mielessä muutama asia :) 

Kyse on uskosta itseen ja omaan tekemiseen. Kun luin, oikeastaan kaikki kenelle sanoin että haen psykalle, sanoivat että ”Sinne on kyllä vaikea päästä”. Joo, tiedän, niin on. Sitä ei kuitenkaan voi alkaa miettimään kun pääsykokeisiin valmistautuu. On ajateltava, että aina joku pääsee, ja se joku voin olla (ja olen!) mie. 

Kyse on motivaatiosta. Kuinka kovasti haluat just siihen kouluun? Miksi just sinun pitäis päästä sinne? Mitä sie pystyt tekemään enemmän ja paremmin kuin ne muut tuhat hakijaa, jotka valmistautuu pääsykokeisiin? Iso luku-urakka tuntuu loputtomalta suolta, jos sitä ei ryhmittele. Siksi itselle kannattaa luoda välitavotteita, joiden saavuttaminen auttaa jaksamaan eteenpäin, ja luo tunteen siitä, että homma etenee. 

 

Linkki kuvaan

Kyse on kärsivällisyydestä. Kaikki lukupäivät ei ole yhtä hyviä. Joskus tuntuu ko kahlais umpihangessa eikä sitä määränpäätä vaan näy. Se, mitä niinä hetkinä teet on merkityksellistä. Ne on ne hetket jotka erottaa ”kouluun haluavat” niistä joilla on palo päästä sinne. Silloin kun lukeminen ei kulje, sulta vaaditaan kärsivällisyyttä. Materiaalia on sen verran paljon, että jos yhden artikkelin pänttääminen ahdistaa ja ei tunnu luonnistuvan, vaihda artikkelia. Tai hauskuuta itseäsi ja tee itsellesi tehtäviä, piirtele havainnollistavia kuvia tai mitä vain mikä edistää oppimistasi. Tai vaihda tilaston lukemiseen, mutta älä lopeta vielä siltä päivältä. (paitsi jos kello on kaksi yöllä ja luet taskulampun valossa) Ja vaikka lopettaisitkin aikaisemmin sinä päivänä, ehkä otat seuraavana päivänä kiinni, jos lukeminen tuntuu silloin luistavan paremmin.

 

(Linkki kuvaan)

Kyse on epämukavuusalueella olemisesta ja sen sietämisestä. Vaikka aina ei tunnu siltä, toki lukeminen on myös mukavaa. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja uuden oppiminen on mukavaa. Mutta kevät on jo pitkällä, voimat vähenevät ja tahtia pitää vielä kiristää, niin ei enää tunnukkaan niin mukavalta. Jos asiaa ei muista vielä monenkaan kertaamisen jälkeen, tottakai se turhauttaa. Turhautumisen tunteita kuitenkin tulee, ja kyse on siitä kuka jaksaa jatkaa niistä huolimatta vielä eteenpäin.

Linkki kuvaan

”Mä tiedän mitä teen, on selkeet tavotteet. Ja nyt mun enää täytyy jaksaa.”  

Täytyy jaksaa - Elastinen feat. Sami Hedberg

- Eveliina