Aika alkaa käymään vähiin,
joten nyt on hyvä pitää mielessä muutama asia :)
Kyse on uskosta itseen ja
omaan tekemiseen. Kun luin, oikeastaan
kaikki kenelle sanoin että haen psykalle, sanoivat että ”Sinne on kyllä vaikea
päästä”. Joo, tiedän, niin on. Sitä ei kuitenkaan voi alkaa miettimään kun
pääsykokeisiin valmistautuu. On ajateltava, että aina joku pääsee, ja se joku voin
olla (ja olen!) mie.
Kyse on motivaatiosta. Kuinka kovasti haluat just siihen kouluun? Miksi just sinun pitäis päästä sinne? Mitä sie pystyt tekemään enemmän ja paremmin kuin ne muut tuhat hakijaa, jotka valmistautuu pääsykokeisiin? Iso luku-urakka tuntuu loputtomalta suolta, jos sitä ei ryhmittele. Siksi itselle kannattaa luoda välitavotteita, joiden saavuttaminen auttaa jaksamaan eteenpäin, ja luo tunteen siitä, että homma etenee.
Kyse on motivaatiosta. Kuinka kovasti haluat just siihen kouluun? Miksi just sinun pitäis päästä sinne? Mitä sie pystyt tekemään enemmän ja paremmin kuin ne muut tuhat hakijaa, jotka valmistautuu pääsykokeisiin? Iso luku-urakka tuntuu loputtomalta suolta, jos sitä ei ryhmittele. Siksi itselle kannattaa luoda välitavotteita, joiden saavuttaminen auttaa jaksamaan eteenpäin, ja luo tunteen siitä, että homma etenee.
Kyse on kärsivällisyydestä. Kaikki lukupäivät ei
ole yhtä hyviä. Joskus tuntuu ko kahlais umpihangessa eikä sitä määränpäätä
vaan näy. Se, mitä niinä hetkinä teet on merkityksellistä. Ne on ne hetket
jotka erottaa ”kouluun haluavat” niistä joilla on palo päästä sinne. Silloin
kun lukeminen ei kulje, sulta vaaditaan kärsivällisyyttä. Materiaalia on sen
verran paljon, että jos yhden artikkelin pänttääminen ahdistaa ja ei tunnu
luonnistuvan, vaihda artikkelia. Tai hauskuuta itseäsi ja tee itsellesi
tehtäviä, piirtele havainnollistavia kuvia tai mitä vain mikä edistää
oppimistasi. Tai vaihda tilaston lukemiseen, mutta älä lopeta vielä
siltä päivältä. (paitsi jos kello on kaksi yöllä ja luet taskulampun
valossa) Ja vaikka lopettaisitkin aikaisemmin sinä päivänä, ehkä otat
seuraavana päivänä kiinni, jos lukeminen tuntuu silloin luistavan paremmin.
Kyse on epämukavuusalueella olemisesta ja sen sietämisestä. Vaikka aina ei tunnu siltä,
toki lukeminen on myös mukavaa. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja uuden oppiminen
on mukavaa. Mutta kevät on jo pitkällä, voimat vähenevät ja tahtia pitää vielä
kiristää, niin ei enää tunnukkaan niin mukavalta. Jos asiaa ei muista vielä
monenkaan kertaamisen jälkeen, tottakai se turhauttaa. Turhautumisen tunteita
kuitenkin tulee, ja kyse on siitä kuka jaksaa jatkaa niistä huolimatta vielä
eteenpäin.
- Eveliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti