Yksin lukemisesta

Hakemisessa ja koko pääsykoeurakassa minua aluksi pelotti se, että pystynkö yksin niin isoon urakkaan. Valmistauduin tosi itsenäisesti, koska minun kotipaikkakunta on Lapissa enkä sen takia menny valmennuskurssille Etelä-Suomeen. Tilastomatematiikan lukemisen tueksi otin verkkokurssin, ja psykologian osuutta tukemaan tilasin itseopiskelumateriaalit sekä harjoituspääsykokeen. Koin, että lisäapu oli tarpeen ja autto lukemisessa. Kuitenkin vertaistuki jäi puuttumaan, koska luin yksin kotona, enkä tienny ketään kuka olisi lukenut samoihin pääsykokeisiin, joten mulla ei ollu vertailukohtaa. Onneksi minun sisko ja ystävä luki myös omiin pääsykokeisiinsa, joten niitten kanssa pystyin vähän jakamaan lukustressiä. :) 

Se, että en nähny muita lukijoita, oli toisaalta myös hyvä asia. En nähny sitä, kuinka paljon joku muu luki ja stressannu sen takia, jos en itte ollu lukemassa just silloin. Kuitenki tiesin sen. Monesti vähän syyllistin itteä siitä. Jos en lukenu, niin mietin, että tälläki hetkellä joku muu lukkee. Toisaalta se oli hyvä, koska se kannusti lukehmaan vain lissää. Ja koska en nähny muita lukijoita, niitä ”vihollisia”, keskityin vain omaan lukemiseen, mikä on kuitenki se olennaisin asia. Kyse on siitä, kuinka paljon itte pystyy tekehmään työtä.

Uskollinen opiskelukaveri koko kevään ajan

Riittämättömyyen tunteita tuli kyllä usein. ”Minusta vaan tuntuu että tämä lukeminen ei riitä vaikka yritän kuinka…” Yleinen ajatus. Sen takia olis monessaki kohtaa ollu tosi hyödyllistä, että olisin voinu kysyä joltaki (esim. tutorilta), miten joku tietty kohta olis kannattanu lukea / olisko sitä edes tarvinnu muistaa. Silloin yleensä päätin, että opettelen varmuuden vuoksi. Etin paljon silloin netistä pääsykokeisiin liittyviä kirjotuksia, joista olis saanu neuvoa ja tsemppiä. Yks lause jäi mieleen ja oli kantava voima läpi pitkän kevään. ”Kokeeseen voi mennä rauhallisin mielin, ko tietää, että multa ei voida kysyä mitään, mitä mie en tiiä”. Siihen tähtäsin ja aina ko tuntu, että ei jaksa, niin muistin nuo sanat.

Koko kevään noudatin neljän vaiheen lukumallia, etenkin artikkeleiden kohdalla. Tutustu, Opettele, Pänttää, Kertaa. Se oli tosi tehokasta, koska asia tuli käytyä monta kertaa läpi, ja lukeminen eteni kokonaisuuksista yksityiskohtiin.
Tutustu: kokonaisuuksien hahmottaminen
Opettele: lue uudelleen, tee merkintöjä ja muistiinpanoja, paina mieleen
Pänttää: keskity yksityiskohtiin, osaa ulkoa, tee muistisääntöjä
Kertaa: kertaa, kertaa, kertaa... 

Monesti lukeminen väsytti ihan tosissaan eikä siitä jonain päivinä tuntunu tulevan yhtään mittään. Tuolloin äiti sano mulle, että jos tuntuu, että ajatus ei ole mukana etkä jaksa keskittyä yhtään, niin lopeta tältä päivältä ja jatka huomenna. Se kyllä aina autto, ja seuraavana päivänä lukeminen tuntu aivan erilaiselta. Väkisin väsyneenä lukeminen ei edistä asiaa, ja lukeminen alkaa vaan ärsyttää. On siis tosi tärkeää kuunnella itteä. :)

Vinkki: suhtaudu myös kriittisesti omaan lukemiseen ja sopivissa määrin kyseenalaista osaamisesi. Asioiden kertaamisessa tämä kannattaa muistaa: älä kertaa heti asian lukemisen jälkeen, vaan illalla tai seuraavana aamuna. Pidä lukukertojen välillä hieman taukoa, jotta et saa liian ylioptimistista kuvaa asian muistamisesta. Tuttuuden tunne voi saada yliarvioimaan omaa muistamista. Kuitenkin kertaaminen on kaiken A ja O.

Voimia ja pitkää pinnaa lukemiseen! 

Terkuin,  Eveliina