Motivaatiosta

”Miksi edes haen näin vaikealle alalle? Miksi edes yrittää? Ei sinne kuitenkaan pääse.”

Tässä ajatuksia ja tuntemuksia ennen suurta luku-urakkaa psykalle. Takana oli jo pettymys viime keväältä, kun en päässyt sisälle. Vaihtoehtojahan oli vain kaksi: luovuttaa tai yrittää aivan täysillä. Valitsin jälkimmäisen.

Luku-urakan aikana nousi lukemattomia tunteita pintaan. Tuntemukset, joita kuvasin alussa, olivat välillä läsnä, mutta muistuttelin aina itselleni miksi tätä teen. Suurimman osan päivistäni istuin kirjastolla lukemassa, ja kun saavuin rättiväsyneenä kotiin ja soin itselleni yhden jakson Netflix-sarjaa, mietin että voisin vielä kertailla vähän jotain - mutta tässä vaiheessa päivää on, trust me, jo aika väsynyt. Mietin, että hitsi kun en jaksais, mutta sitten ajattelin, että HITTO vie MÄ EN TEE tätä ens keväänä uudestaan! Tän teen nyt kerran ja kunnolla. Tää ajatus on ollut mulle ihan älyttömän suuri kantava voima ja motivaatio puskea vaan silloinkin kun ei yhtään huvittais.  Ja totta kai niitä vapaailtoja ja päiviä välillä tarvii. Varmaan ihan yksilöllistä ja niimpä kannattaa kuunnella itseään. Usein kuulin, että jotkut lukivat jotain 12 tuntia päivässä ja sellasesta iski sit hirveet paineet itselle. Itellä ei ois onnistunu missään nimessä toi 12h.. Muistakaa, että ei se määrä vaan se laatu. Jos tuntuu, että aivot räjähtää kohta seinälle niin sit vaan kirjat sivuun.

Toisaalta, kun mietin viime kevättä, niin vaikka stressiä pukkasi, oli luku-urakka myös ajoittain ihan tosi mukavakin urakka. Aina kun tein enemmän kuin mitä lukusuunnitelmaan olin merkannut tuli hyvä fiilis omasta tehokkuudesta. Välillä artikkeleihin ja tilastoon pääsi uppoutumaan niin paljon, että sitä vaan huomasi et kuinka vatsa kurnii ja pitäs lähteä syömään. Silloin kelasin, et hitsi nyt ei ois aikaa syödä kun on nii hyvä flow lukemisessa - no subwayn patonkia vaan naamaan niin taas jaksaa päntätä :D  

Matkalla pääsykokeisiin - I feel bad for the bugs

Paras tuki koko urakassa oli vertaistuki. Muiden kanssa voi purkaa pääsykokeisiin liittyvää epävarmuutta ja ahdistusta. Tuutte huomaamaan, että ETTE ole ainoita, jotka niitä pääsykokeita ahdistelee. Vuonna 2015 olin hakemassa psykalle Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle ja menin valmennuskurssille sillä asenteella, että ne kaikki siellä olevat on mun ”vihollisia” :D Noh, ehkä jokunen saattaa tunnistaa tästä itsensä. Aika turha ajatus loppujen lopuksi, sillä kilpailu on loppupeleissä itseä vastaan. Kuinka paljon SÄ jaksat ja pystyt tekee sen eteen, että pääset psykalle.

Tottakai on asioita, joihin et voi vaikuttaa (esimerkiksi siihen minkälaisia kysymyksiä tulee tämän vuoden kokeeseen jne.) mutta kannattaakin yrittää suunnata se energia itse tekemiseen. Itse olin lukupiireissä, joissa yhdessä sitten päntättiin artikkeleita ja tämä oli ehkä hauskin tapa oppia. En myöskään voi tarpeeksi korostaa kahvin, hyvän ruuan ja unen merkitystä luku-urakassa :D

Kahvia kului kevään aikana vähäsen

Uskokaa itseenne hakijat ja voimia luku-urakkaan 

-Tinde

Imagine Dragons - Believer