Viimeisen kuukauden paniikista

Viimeinen kuukausi pamahtaa käyntiin kuin tyhjästä ja iskee kauhea paniikki: 

”Enhän mä osaa yhtään mitään.”

Mulla itellä tuli monesti hetkiä, kun vaan tuijotin sitä paperimäärää nenän alla ja tuntui niin toivottomalta edes ajatella, että tulisin koskaan osaamaan kaikkea. Tai oikeastaan yhtään mitään. Ensimmäisen 2kk:n aikana luin noin 3-5 tuntia päivässä ja loput tunnit vuorokaudesta meni tärkeisiin askareisiin, kuten vaatekaapin siivoamiseen, epäluonnollisen pitkiin kauppa-/kävelyreissuihin sekä välttämättömiin Netflix-rentoutumishetkiin. Olin toukokuun alkuun saakka antanut itelleni tosi paljon armoa ja lukenut juuri sen verran, kuin huvitti. Olin ottanut ylimääräisiä työvuoroja, jotta ei tarvitsisi olla materiaalin kanssa samassa huoneessa ja tulla taas tietoiseksi siitä kaikesta epätoivosta sen suhteen.

Jotenkin se toukokuun vaihde oli mulle se kohta, kun tajusin, että tämä on se mitä mä haluun nyt, enkä todellakaan halunnut enää lukea seuraavana keväänä uudelleen. Katselin lumoutuneena psykan opiskelijoiden kuvia ja selailin yliopiston sivuja monesti viikossa. Sain kauhean motivaatiobuustin ja tajusin, että mä olen kyllä nuo haalarit jalassa syksyllä. Toukokuun ajan luinkin 8 tuntia päivässä ja yleensä sain sen kaikista parhaimman flow-tilan puolenyön jälkeen. Annoin kuitenkin itelleni sen anteeksi ja luin siitä huolimatta, että maalaisjärki taisteli vastaan ja käski nukkumaan. Tajusin lukemisen edetessä, että mun ei ollut mitään järkeä yrittää nousta ylös klo 07.00 (oon maailman huonoin aamuherääjä), vaan nukuin vähän pidempään ja aloitin klo 12 aikaan lukemisen. 

Mun mielestä on tosi tärkeää tuntea itsensä lukemisenkin suhteen. Jos ajatus ei vaan kulje aamulla, niin ei silloin kannata väkisin tuijottaa niitä materiaaleja. Tai jos illalla alkaa klo 20 jälkeen väsyttää ja ajatus harhailla ihan liikaa, niin ehkä kannattaa kuunnella kroppaa ja tehdä siitä päivärytmistä itselle sopiva. Ei kannata liikaa myöskään panikoida, jos tuntuu, että muut lukevat 12 tuntia päivässä ja hyvä että itse ehdit vaikka töiden jälkeen lukea alle puolet siitä. Ei se aika ole se juttu, vaan se tehokkuus. 

Jos tässä vaiheessa tuntuu siltä, että mitään ei ole jäänyt päähän, se on suhteellisen normaalia. Kannattaa jatkuvasti olla tietoinen siitä, että pääsykoe lähestyy hurjaa vauhtia, mutta silti yrittää olla antamatta sen häiritä tai aiheuttaa lamaannusta. Pääsykoeurakassa vaaditaan sitä kylmänrauhallista suhtautumista ajan vähyyden ja työmäärän suuruuden väliseen ristiriitaan. Puolenvälin paikkeilla helposti tuntuu, että kaikki asiat ovat aivan sekaisin ja jäsentelemättömästi päässä, mutta kokemuksesta voin sanoa, että loppua kohden asiat järjestäytyy yllättävän hyvin. Pitää vaan hyväksyä se keskeneräisyydentunne ja luottaa siihen, että jossain kohtaa ne asiat loksahtaa paikoilleen.

Kevään 2016 panikoijat

Roosa R.

Artikkeleista, osa 2: nippelitiedon käsittelyä

Hankalin osuus pääsykokeisiin lukemisessa varmaan on se nippelitiedon käsittely ja raaka ulkoa lukeminen. Tässä vaiheessa täytyy painaa mieleen nimiä, teorioita, numeroita ja tuloksia. Kaikilla on omat keinonsa nippelin opiskeluun, mutta jaan tässä postauksessa joitakin vinkkejä, joista saattaa olla hyötyä. 

Mielestäni ei kannata käyttää samaa lukutekniikkaa kaikkien artikkeleiden ja tilaston opiskelussa. Asiat menevät muutenkin helposti sekaisin keskenään ja tulokset voivat muistuttaa toisiaan artikkeleiden kesken. Kannattaa siis erotella ne toisistaan jo opiskeluvaiheessa, ettei viimeisillä viikoilla iske paniikki siitä, että asia on hallussa mutta yhteys artikkeliin puuttuu. Nippelitieto pysyy paremmin mielessä, kun kaikkia asioita ei opetella samalla tavalla irrallisesti. 

'Esimerkki monipuolisten tekniikoiden käytöstä. Vaiheessa yksi kirjoitin asiat laajasti ylös käsin, toisessa vaiheessa naputtelin ne koneelle käyttämällä hauskoja kaavioita ja kuvioita ja viimeisessä vaiheessa laitoin enää prosentteja ja kuvia ylös. 

Käytä värejä. Erottelin artikkelit toisistaan ihan alusta lähtien antamalla kullekin artikkelille yhden teemavärin, jota käytin sitten läpi pääsykoekevään opiskellessani kyseisen artikkelin asioita. Tämä auttoi esimerkiksi muistamaan, mitä väriä joku prosentti edustikaan tai missä artikkelissa jokin tutkimusmenetelmä oli mainittu.

Kannattaa myös erotella artikkelin sisällä asioita väreittäin esimerkiksi päättämällä korostaa keltaisella tussilla tutkimuksia, vihreällä nimiä, pinkillä tuloksia ja sinisellä jotain muuta. Näin saattaa pelastaa itsensä kiperiltä kysymyksiltä, jolloin ei muista oliko jossakin tuloksessa kyse tutkimuksessa saadusta vai tutkimuksetta osoitetusta tuloksesta. 

Käytä post-it-lappuja. Mä oon itse ihan hulluna muistilappuihin! Käytän opiskellessani tosi paljon erilaisia muistipelejä kirjoittamalla jonkun termin tai tutkijan lapun toiselle puolelle ja määritelmän/teorian toiselle. Näin on helppo testata osaamista myöhemmin. Muistilappuja kannattaa myös liimailla paikkoihin, joissa käyt usein (WC, keittiö, olohuone), niin niitä tulee tarkasteltua ja kerrattua väkisin. 

Mun motivaatio piirtelyyn ja muistiinpanojen tekemiseen pitkälti kumpuaa muistilappujen ja värien käyttämisestä :D Heh. 

Tee taulukoita ja kaavioita. Yleensä teen kaaviot myös yllä mainitulla teemaväritekniikalla. Kaavioihin kannattaa myös piirrellä kuvia ja merkitä selkeästi ja tiivistetysti, kuinka monta tulosta jossakin tutkimuksessa oli, milloin se on tehty ja missä, mitkä ryhmät korostuivat tuloksissa ja mitä tuloksia he saivat yms. Miellekartat ja taulukot vähän menettävät merkityksensä, jos niissä rupeaa jaarittelemaan.

Hyödynnä paikkamenetelmää! Tää on yksi mun ykkösvinkeistä, koska tämä oikeasti toimii hankalissa tilanteissa. Eli jos päätät piirtää kaavioita tai käyttää muistilappuja, sijoita ne kotonasi selkeästi toisistaan erillisiin paikkoihin artikkelikohtaisesti/asiakohtaisesti. Itse laitoin esimerkiksi peiliin kiinni kaikki unettomuuteen liittyvät asiat, vessaan pelkkää tilastomatematiikkaa ja sänkyni yläpuolelle miellekartan hankalimmasta artikkelista. Kun myöhemmin en millään meinannut muistaa, missä kohtaa kaaviota jokin prosentti sijaitsikaan tai missä kohtaa se tietty muistilappu olikaan, muistelin mihin olin katsonut tai missä olin seissyt nähdessäni kyseisen asian. Tämän jälkeen asiayhteyden löytäminen oli helppoa.

Tee itsellesi tehtäviä ja pelejä artikkeleista. Mä tein pari viikkoa ennen kertausvaihetta joitakin tehtäviä artikkeleista itselleni, joita sitten tein kerratessani asioita vielä viimeisiä kertoja. Näitä tehtäviä olivat mm. erilaiset yhdistelytehtävät, täydennystehtävät ja muistipelit.

Pyydä kavereitasi/perheenjäseniäsi testaamaan muistiasi. Opiskellessani esimerkiksi prosentteja pyysin siskoani yksinkertaisesti luettelemaan prosenttilukuja ja mun tehtävä oli aina kertoa mihin ne viittasivat - tai toisinpäin. Oon itse ainakin huomannut, että muistaminen on hankalampaa, kun ei vaan yksinkertaisesti nää niitä numeroita tai määritelmiä vaan joutuu korvan perusteella kaivamaan muistin säilöjä. Kun oltiin pari päivää toistettu tätä aamuisin ja iltaisin, numerot jäivät mieleen oikeasti. 

Luovat keinot käyttöön! Piirrä kuvia ja keksi tarinoita - mielikuvituksen käyttäminen helpottaa muistamista. Jos et meinaa millään muistaa esimerkiksi joitakin aivoalueita, jotka liittyy tiettyyn asiayhteyteen, keksi ihan hölmö tarina ja esimerkkejä miksi ne liittyvät siihen. Prosentteja opettelin myös esimerkiksi tällä tekniikalla: opiskelijoiden määrä 16,7% = opiskelijat yleensä nuoria (16-17-vuotiaita) -> 1 + 6 = 7. Loppua kohden on lupa kokeilla kaikkea :D 

Tässä kuva mun kahvitahraisista muistiinpanoista. Hyvä esimerkki yllä mainitusta yhdistelytehtävästä tossa oikealla, mutta tässä näkyy myös mun innostus piirtämiseen :D

Kertaaminen on kaiken A ja O! Mä tein itse niin, että opettelin kokonaisuuksia pitkälle kevääseen ja vasta viimeisillä viikoilla opettelin niitä prosentteja ja tutkimusmenetelmiä. Kun niitä tarpeeksi kauan jankkaa, niin ne kyllä uppoaa sinne päähän lyhyessäkin ajassa. Kannattaa muistaa, että niistä tulee kuitenkin vain murto-osa kysymyksistä, joten pääpaino on loppujen lopuksi kokonaisuuksien ja tärkeiden asioiden hahmottamisessa (tulokset, tutkimukset, teoriat). Kannattaa vähän kokeilla erilaisia opiskelutapoja eri artikkeleiden kohdalla, niin niiden opiskelu ei tunnu vain kuormittavalta massalta, joka on täynnä nippeliä :) 

- Salla

Vähemmän on enemmän

Halusin kirjoittaa eräästä todella tärkeästä asiasta liittyen pääsykoeurakkaan, nimittäin levosta. Monelle on varmaan tuttu seuraavanlainen tilanne: Takana on useampi tunti opiskelua ja aivot tuntuvat jo hieman "mössöltä", mutta kovasti haluaisi vielä jatkaa. Yrität muistella ulkoa aiemmin opettelemaasi asiaa, mutta tuntuu siltä kuin et saisi siitä kiinni, vaikka kuinka pinnistäisit. Turhaudut. Olet väsynyt, mieltäsi painaa stressi ja ajatukset siitä, kuinka silläkin hetkellä joku muu "sinua parempi" on nenä kiinni materiaaleissa ja itse et edes muista asiaa, minkä juuri äsken opettelit. Pala nousee kurkkuun ja ahdistuksen tunne valtaa mielen.

Tämä on merkki siitä, että on aika pysähtyä, vetää syvään henkeä ja lopettaa opiskelu siltä päivältä (tai ainakin ottaa time out). Emme ole koneita, jotka voivat imeä tietoa tunnista toiseen samalla tahdilla, vaan tarvitsemme pänttäämisestä taukoja sekä oppimisen tärkeää ravintoainetta - lepoa ja unta. 

Olemme kavereiden kesken keskustelleet useampaankin otteeseen siitä, miten paljon kukakin luki, montako päivää ja tuntia viikossa. Yllätyksekseni sain kuulla, että todella moni ei raaskinut pitää vapaapäiviä opiskelemisesta, vaan artikkeleita ja matikkaa päntättiin se seitsemän kertaa viikossa koko kevään ajan, huh! Itse tein niin, että kerran viikossa pidin yhden täysin opiskeluvapaan päivän, joka oli yleensä lauantai tai sunnuntai. Ja sen yhden lukupäivän viikonloppuna otin yleensä vielä vähän rennommin kuin normaalin lukupäivän arkena.

Jos jossain paikassa mieli lepää, niin Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Mielettömän kaunis paikka! 

Varsinainen oppiminen tapahtuu levossa. Konkreettisesti unen ja levon vaikutuksen oppimiseen huomasin siitä, kun olin aiemmin kertomani esimerkin kaltaisessa tilanteessa ja päätin lopettaa lukemisen siltä päivältä ja kokeilla seuraavana päivänä yöunien jälkeen uudestaan ja kappas, aamulla muistinkin asian kirkkaasti ulkoa. Älä siis aliarvioi levon merkitystä, jos jostain pitää nipistää aikaa, niin älä ainakaan ota sitä yöunista pois!

Ihminen voi oppia rajallisen määrän tietoa päivässä ja silloin kun tuntuu, että kovalevy on täynnä, on aika sammuttaa kone. Minusta oli pääsykoekeväänä hienoa kokeilla omia rajojani ja huomata, kuinka pystyin keskittymään johonkin asiaan niin pitkäksi aikaa. Joskus en edes huomannut, että aika vaan kului, koska olin niin syvällä artikkeleiden maailmoissa. Mutta silloinkin kannattaa muistaa lopettaa ajoissa, koska liian pitkäksi vedetty lukupäivä saattaa kostautua seuraavan päivän energiavajeena. Keep it balanced! 

On tärkeää saada ajatukset välillä muualle pääsykokeista. Suunnittelin usein vapaapäiville jotakin kivaa tekemistä, jotta pääsisin irtautumaan stressistä ja rentoutuisin. Usein noina päivinä tapasin kavereitani, kävimme ulkona syömässä tai teimme jotakin muuta mukavaa. Myös iltaisin lukupäivän jälkeen annoin aivojeni hengähtää kunnolla ja taisinkin kuluttaa yhden jos toisenkin kauden erästä suomalaista tosi tv-sarjaa (hömppäohjelmien perikuva), joka tälläkin hetkellä pyörii televisiossa;) Minun neuvo on se, että tee vapaa-aikanasi just niitä asioita, mitä sillä hetkellä huvittaa. Ei kannata vaatia itseltään pääsykoelukemisen lisäksi liikoja, se on itsessään jo tarpeeksi kova prosessi. 

Kahvilla @ANDANTE

Erittäin tärkeää on myös muistaa pitää taukoja opiskelun välissä! Alkukeväästä sumplin omat lukemiseni niin, että luin aina 45min ja sitten pidin noin vartin pituisen tauon ja jatkoin sitten taas sen jälkeen. Pian se meni kuitenkin siihen, että luin 1-1,5h ja sitten vasta pidin tauon. Noiden pienien taukojen lisäksi yleensä söin lounaan rauhassa ilman opiskelua ja sittten iltapäivisin kävin pidemmällä kävelylenkillä koirani kanssa. Ne auttoivat minua jaksamaan puurtamista materiaalien parissa ja siinä samalla sai sitten vähän haukattua happeakin. 

Pari viimeistä viikkoa ennen pääsykoetta olivat rankkoja varmasti jokaiselle. Itse kiihdytin lukutahtiani loppua kohti ja kävin jo hieman äärirajoilla hermojeni kanssa. Olin itkuinen ja väsynyt. Onneksi äitini puhui minulle järkeä siinä vaiheessa. Hän vertasi luku-urakkaani huippu-urheilijoiden suoritukseen: he saattavat harjoitella monta kuukautta ankaralla ohjelmalla yhtä kisaa varten, mutta n. viikkoa kahta ennen h-hetkeä urheilijat ottavat iisimmin, treenaavat vain vähän ja valmistautuvat suoritukseen muilla tavoin. Minun tulisi tehdä samoin. Otin neuvosta vaarin ja tiputin lukumäärääni roimasti viikkoa kahta ennen pääsykokeita. Huomasin olevani henkisesti enemmän tasapainossa, sain nukuttua paremmin ja itseluottamukseni palautui. Siinä vaiheessa paras tapa valmistautua ei ollut päntätä lisää, vaan nimenomaan päntätä vähemmän ja levätä enemmän. Älkää vetäkö itseänne aivan piippuun, vaan muistakaa että lepo on osa oppimista!

Mieltä rauhoittava kuva, jonka nappasin Ipanemalta. Onneks meillä on täällä Jyväskylässä Jyväsjärvi, jota katsellessa loittonee pahinkin tenttistressi!

Vielä noin puolitoista kuukautta lukemista jäljellä, voimahaleja ja tsemppiä hirmusesti kaikille!

- Roosa F.