Vähemmän on enemmän

Halusin kirjoittaa eräästä todella tärkeästä asiasta liittyen pääsykoeurakkaan, nimittäin levosta. Monelle on varmaan tuttu seuraavanlainen tilanne: Takana on useampi tunti opiskelua ja aivot tuntuvat jo hieman "mössöltä", mutta kovasti haluaisi vielä jatkaa. Yrität muistella ulkoa aiemmin opettelemaasi asiaa, mutta tuntuu siltä kuin et saisi siitä kiinni, vaikka kuinka pinnistäisit. Turhaudut. Olet väsynyt, mieltäsi painaa stressi ja ajatukset siitä, kuinka silläkin hetkellä joku muu "sinua parempi" on nenä kiinni materiaaleissa ja itse et edes muista asiaa, minkä juuri äsken opettelit. Pala nousee kurkkuun ja ahdistuksen tunne valtaa mielen.

Tämä on merkki siitä, että on aika pysähtyä, vetää syvään henkeä ja lopettaa opiskelu siltä päivältä (tai ainakin ottaa time out). Emme ole koneita, jotka voivat imeä tietoa tunnista toiseen samalla tahdilla, vaan tarvitsemme pänttäämisestä taukoja sekä oppimisen tärkeää ravintoainetta - lepoa ja unta. 

Olemme kavereiden kesken keskustelleet useampaankin otteeseen siitä, miten paljon kukakin luki, montako päivää ja tuntia viikossa. Yllätyksekseni sain kuulla, että todella moni ei raaskinut pitää vapaapäiviä opiskelemisesta, vaan artikkeleita ja matikkaa päntättiin se seitsemän kertaa viikossa koko kevään ajan, huh! Itse tein niin, että kerran viikossa pidin yhden täysin opiskeluvapaan päivän, joka oli yleensä lauantai tai sunnuntai. Ja sen yhden lukupäivän viikonloppuna otin yleensä vielä vähän rennommin kuin normaalin lukupäivän arkena.

Jos jossain paikassa mieli lepää, niin Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Mielettömän kaunis paikka! 

Varsinainen oppiminen tapahtuu levossa. Konkreettisesti unen ja levon vaikutuksen oppimiseen huomasin siitä, kun olin aiemmin kertomani esimerkin kaltaisessa tilanteessa ja päätin lopettaa lukemisen siltä päivältä ja kokeilla seuraavana päivänä yöunien jälkeen uudestaan ja kappas, aamulla muistinkin asian kirkkaasti ulkoa. Älä siis aliarvioi levon merkitystä, jos jostain pitää nipistää aikaa, niin älä ainakaan ota sitä yöunista pois!

Ihminen voi oppia rajallisen määrän tietoa päivässä ja silloin kun tuntuu, että kovalevy on täynnä, on aika sammuttaa kone. Minusta oli pääsykoekeväänä hienoa kokeilla omia rajojani ja huomata, kuinka pystyin keskittymään johonkin asiaan niin pitkäksi aikaa. Joskus en edes huomannut, että aika vaan kului, koska olin niin syvällä artikkeleiden maailmoissa. Mutta silloinkin kannattaa muistaa lopettaa ajoissa, koska liian pitkäksi vedetty lukupäivä saattaa kostautua seuraavan päivän energiavajeena. Keep it balanced! 

On tärkeää saada ajatukset välillä muualle pääsykokeista. Suunnittelin usein vapaapäiville jotakin kivaa tekemistä, jotta pääsisin irtautumaan stressistä ja rentoutuisin. Usein noina päivinä tapasin kavereitani, kävimme ulkona syömässä tai teimme jotakin muuta mukavaa. Myös iltaisin lukupäivän jälkeen annoin aivojeni hengähtää kunnolla ja taisinkin kuluttaa yhden jos toisenkin kauden erästä suomalaista tosi tv-sarjaa (hömppäohjelmien perikuva), joka tälläkin hetkellä pyörii televisiossa;) Minun neuvo on se, että tee vapaa-aikanasi just niitä asioita, mitä sillä hetkellä huvittaa. Ei kannata vaatia itseltään pääsykoelukemisen lisäksi liikoja, se on itsessään jo tarpeeksi kova prosessi. 

Kahvilla @ANDANTE

Erittäin tärkeää on myös muistaa pitää taukoja opiskelun välissä! Alkukeväästä sumplin omat lukemiseni niin, että luin aina 45min ja sitten pidin noin vartin pituisen tauon ja jatkoin sitten taas sen jälkeen. Pian se meni kuitenkin siihen, että luin 1-1,5h ja sitten vasta pidin tauon. Noiden pienien taukojen lisäksi yleensä söin lounaan rauhassa ilman opiskelua ja sittten iltapäivisin kävin pidemmällä kävelylenkillä koirani kanssa. Ne auttoivat minua jaksamaan puurtamista materiaalien parissa ja siinä samalla sai sitten vähän haukattua happeakin. 

Pari viimeistä viikkoa ennen pääsykoetta olivat rankkoja varmasti jokaiselle. Itse kiihdytin lukutahtiani loppua kohti ja kävin jo hieman äärirajoilla hermojeni kanssa. Olin itkuinen ja väsynyt. Onneksi äitini puhui minulle järkeä siinä vaiheessa. Hän vertasi luku-urakkaani huippu-urheilijoiden suoritukseen: he saattavat harjoitella monta kuukautta ankaralla ohjelmalla yhtä kisaa varten, mutta n. viikkoa kahta ennen h-hetkeä urheilijat ottavat iisimmin, treenaavat vain vähän ja valmistautuvat suoritukseen muilla tavoin. Minun tulisi tehdä samoin. Otin neuvosta vaarin ja tiputin lukumäärääni roimasti viikkoa kahta ennen pääsykokeita. Huomasin olevani henkisesti enemmän tasapainossa, sain nukuttua paremmin ja itseluottamukseni palautui. Siinä vaiheessa paras tapa valmistautua ei ollut päntätä lisää, vaan nimenomaan päntätä vähemmän ja levätä enemmän. Älkää vetäkö itseänne aivan piippuun, vaan muistakaa että lepo on osa oppimista!

Mieltä rauhoittava kuva, jonka nappasin Ipanemalta. Onneks meillä on täällä Jyväskylässä Jyväsjärvi, jota katsellessa loittonee pahinkin tenttistressi!

Vielä noin puolitoista kuukautta lukemista jäljellä, voimahaleja ja tsemppiä hirmusesti kaikille!

- Roosa F.